Ensimmäinen kotimme puutalossa - Turun Kristalli

Ensimmäinen kotimme puutalossa

Ensimmäinen kotimme puutalossa

Ensimmäisen yhteisen kotimme perustimme tunnelmalliselle, koristeellisten katulyhtyjen, jykevien tammien ja pienten puistikoiden puutaloalueelle. Myynti-ilmoituksessa kerrottiin, että asunto säteili Wanhan ajan tunnelmaa ja sisälsi loistavia mahdollisuuksia - remonttitaitoisille. Me olimme unelmiin uskovia, hullunrohkeita ja uskomattoman onnekkaita! Saimme kodin, jonka valoisat huoneet koristeellisine ja ihmeellisen hyvin säilyneine kaakeliuuneineen ja kapeine korkeine ikkunoineen saivat mielikuvituksen laukkaamaan.  Jo ensimmäisellä kerralla tuossa kodissamme alkoivat sormet syyhyämään ja silmät sädehtimään.

Tuo kiihtynyt innostus ei vain laantunut, ei edes niinä väsyneinä hetkinä, kun olimme rapsuttaneet koko viikonlopun hirsiä, kantaneet moskaa kellarista kaatopaikalle ja syöneet kylmää pizzaa natisevilla lattioilla. Voi olla, että emme nähneet seinien likaviiruja tai lattialautojen välisiä rakoja. Meidän silmiemme edessä avautui mahdollisuuksien kirjo, sillä me saisimme tehdä tästä kodista jokaista kattoon kiinnitettyä plafondia tai pikkuruista eteisen nurkan seinälampettia myöten juuri sellaisen kuin halusimme.

Ensimmäisenä iltana, kun koti oli vihdoin valmis, seisoimme keittiön ruutuikkunan edessä, raotimme pellavaverhoa ja katselimme kadulla kulkevien ihmisten rauhallisia askeleita. Nuori nainen työnsi kirkkaankeltaisia rattaita, joissa istuva ilosilmäinen punapipoinen pikkupoika osoitti hilpeästi virnuillen äitinsä kasvoja taskulampullaan. Vanhempi herrasmies hattuineen kuljetti vilkkaasti hyppelehtivää villakoiraa, jonka pantaa koristivat punaisina ja sinisinä vilkkuvat led-valot. Taivaalla tuikki tähtiä ja kuu loisti kirkkaankeltaisena vanhojen talojen silhuetin yläpuolella. Täällä eivät autojen räikeät valot häirinneet taivaan kristallitähtiä ja mietin, miten keskellä kaupunkia saattoi olla näin kaunista.

Kiedoit kätesi ympärilleni ja olimme yhdessä täynnä tyytyväistä rauhaa. Katselimme kauniisti kaareutuvien katulyhtyjen keveitä säteitä, vastapäisen puutalon ikkunoista tulvivaa tunnelmavaloa ja ikkunalaudoille aseteltuja koristeellisia kynttilänjalkoja ja niiden takana pilkottavia monivärisiä kapeita lasimaljakoita. Kruunukynttilöiden hehkuva valo kutsui tutustumaan tuossa varmasti kodikkaassa huoneessa aikaansa viettäviin ihmisiin. Uusiin naapureihimme, jotka meidän tavoin pitivät kauneudesta ja koristelivat ikkunoitaan itsensä, ohikulkijoiden ja vastapäätä asuvien iloksi.

Muistelimme ensimmäistä yhteistä iltaamme kristallikruunujen loisteessa, hitaan valssin pyörteissä. Sinä iltana minä olin ollut kuin valaistunut, ja niin kerroit sinäkin olleesi, sitten jälkeenpäin, yölampun pehmeässä valossa.

Unelmiemme kotiinkin halusimme lempeän, mutta mahdollisuuksien mukaan vaihtelevan valaistuksen, joka näyttäisi aikaa nähneet hirret ja monen sukupolven astumat lankkulattiat kuoppineen ja rosoineen. Alakerran saunatiloihin laittaisimme useita himmeitä valaisimia, ja makuuhuoneeseen riittäisi kummallekin pieni seinälamppu, lampetti, lukemista varten ja niitä hetkiä varten, jolloin halusimme nähdä toistemme kasvot. Mutta keskikerrokseen sai tulla sädehtivääkin kirkkautta, kattovalaisin on tärkeä ja siksi ehkä jopa kristallikruunu tai iso plafondi, yksityiskohtana keskelle kattoa, muistuttamaan siitä ihmeellisestä illasta, joka paloi edelleen mielissämme soihtuna, johtaen elämäämme kohti unelmien toteuttamista, kauneutta ja iloa!

 

Viimeisimmät artikkelit